Kyberturvallisuuden professori Jarno Limnéll katsoi, ettei Covid-19 ole mikään musta joutsen. Olen samaa mieltä.

Musta joutsen tarkoitti alun perin jotain sellaista, jota ei uskottu edes olevan olemassa. Pandemia ei täytä alkuunkaan sellaista määritelmää.

Jos jätämme varhemman historian sikseen, niin oman elämäni aikana Suomea ovat vaivanneet esim. tuberkuloosi, polio, hongkongilainen influenssa (1968-9 silloin hyvin sulkeutuneessa maailmassa kaikkiaan miljardi tartuntaa) ja sikainfluenssa. Sars, mers ja ebola ovat uhanneet ja ainakin sars:n globaalista epidemiasta lienee selvitty enemmänkin kanadalaisella tuurilla kuin sikäläisellä taidolla.

Ajallista perspektiiviä lisännee se, että mm. synnyinkaupungissani Raumalla tubitoimisto toimi vielä 1980-luvulla. Isälläni oli 1960-luvulla tuberkuloosi ja itse lienen sairastanut sikainfluenssan.

Pandemiat eivät ole siis mikään uusi asia. Uutta on sen sijaan somen sekava mölinä ja vallitseva yleinen uusavuttomuus. Maskeja ei Suomessa kyetty valmistamaan eikä THL:n ylilääkäri ei niitä osannut käyttää. Rokotteista kieltäydytään jo ennen kuin niitä on Suomessa kenellekään edes tarjottu.

Covid-19 on paljastanut länsimaiden järkyttävän neuvottomuuden suhteellisen vähäisen ongelman edessä, jonka esim. Kiina hoiti tehokkaasti pois päiväjärjestyksestään. Suomi on toki pärjännyt hyvin, mutta harvaan asuttu maa kaukana maailman suurista keskuksista on meille annettu maantieteellinen etu ilman sen kummempia suomalaisten omia ansioita.

Toivottavasti tämän pahempaa ei satu. Länsimaisen yhteiskunnan kykyä selvitä mistään googlen kaatumista suuremmasta asiasta sopii epäillä.

Kuitenkin:

Rauhallista joulua ja parempaa alkavaa vuotta!

Juha Vahe

 

vaikka sananlasku muuta väittääkin.

Suomen pitkäaikaiset presidentit Paasikivi, Kekkonen ja Koivisto olivat kaikki kuuluisia siitä, etteivät he epäröineet lausua hyvinkin negatiivisia ja pessimistisiä mielipiteitään, vieläpä kärkevästikin.

Siitä huolimatta heidät kaikki valittiin tasavaltamme korkeimpaan tehtävään. Ilmeisesti ikävän asian sanominen ääneen osoittaa rehellissyyttä ja rohkeutta. Ja kun epäkohta on ääneen sanottu, voi alkaa miettiä sen korjaamista. Kaiken huipuksi nuo em. kolme miestä elivät aikana, jolloin Suomella oli olemassa todellisiakin ongelmia ilman, että niitä olisi tarvinnut omasta päästään keksiä.

Koiviston presidenttikauden jälkeen Suomen poliittinen ja taloudellinen asema on kiistatta suuresti vahvistunut, sillä emme enää ole mikään Neuvostoliiton puskurivyöhyke.

Kuitenkin tuntuu, ettei Koiviston jälkeen kukaan poliitikko ole uskaltanut sanoa mitään ikävää luullen siten menettävänsä kansansuosionsa, jota tuskin edes on olemassa.

Tilanne on huono, sillä poliittisen johtajan pitäisi johtaa, johtaa edestä eikä piileksiä galluppien takana. Jos vain gallupit ratkaisevat, emme tarvitse johtoa ollenkaan, mielipidehän on meillä kaikilla kaikesta kaikenaikaa.

 

Kaikesta huolimatta, rauhallista joulua ja parempaa uutta vuotta 2020.

Juha Vahe